Dogio Logo Mobile
Kun koira hyökkää

Kun koira hyökkää

Saimme suruksemme hiljattain lukea lehdestä, kun kaksi koiraa olivat tappaneet pienen lapsen Norjassa. Nämä ovat asioita mitä ei pitäisi koskaan, ei koskaan päästä tapahtumaan. Vaikka olen itsekin joutunut koiran pureman kohteeksi, työssäni kohdannut ihmiselle aggressiivisia koiria, joutunut useita kertoja todistamaan koirien välisiä tappeluita sekä hyökkäyksiä, ei pelkoni koiria kohtaan ole kasvanut. Tätä kirjoitusta tehdessä tulee väkisinkin pohdittua, mikä saa ihmisen laskemaan nuo ”villi” eläimet saman katon alle. Katson tätä kirjoittaessa toista omaa koiraani, enkä ihan hevillä uskoisi, että se haluaisi yhdellekään ihmiselle pahaa. Kirjoitushetkellä olen myös koirieni kanssa toipumassa tilanteesta, jossa iso, taistelukoiran geenejä kantava sekarotuinen koira hyökkäsi koirieni kimppuun muutama päivä sitten. Tilanteessa olivat mukana myös lapseni, joka tietenkin lisäsi tilanteen vakavuutta, enkä pystynyt puolustamaan koiriani, kun pidin huolta lapsieni turvallisuudesta. Miksi näitä tilanteita sattuu? Mikä saa koiran hyökkäämään?

Miksi koira hyökkää?

Koira voi hyökätä monesta syystä. Se voi liittyä metsästyskäyttäytymiseen, eli saalistukseen. Koirilla on muodostunut tietynlainen metsästyskäyttäytymisen ketju, joka alkaa etsimisestä eri aistien avulla (näkö, haju, kuulo). Kun koira saa havainnon kohteesta, se tuijottaa kohdetta ja alkaa vaanimaan. Kun kohde on sopivalla etäisyydellä, se käynnistää kilpajuoksun, jossa saalis jahdataan kiinni. Kun koira saa otteen eläimestä, se puree kiinni ja tappo puree. Koirarodut ovat jalostuneet, kun ihmiset ovat halunneet painottaa tiettyjä ominaisuuksia. Paimenkoirille näkötyöskentely vaanimisineen ja jahtaamisineen on toivottua, mutta paimennettavia ei olisi pitkään, jos koira kävisi kiinni. Lintukoirilla liikesarja on vielä typistetympi. Etsiminen, tuijotus ja tämän jälkeen, kun omistajan toimesta tarvittavat toimenpiteet on tehty, on vielä jäljellä noutaminen (kiinni pureminen). Toisilla koiraroduilla on käytössään koko ketju. Mm. vinttikoirat ovat visuaalisesti työskenteleviä ja näköhavainnon perusteella ampaisevat juoksuun ja kohteen kimppuun. Toisilla koirilla käyttäytymisketjua ei juuri ole mm. laumanvartijakoirat. Taistelukoirat, esimerkiksi bull -rotuiset koirat, joita käytettiin aikoinaan härkä- ja koiratappeluissa, omaavat melko lyhyen metsästyskäyttäytymisen kaavan. Kohteen havaitseminen – tappopurenta.

Välttämis- tai puolustuskäyttäytyminen on yleisin syy koiran aggressiiviselle käyttäytymiselle ja puremiselle. Koira pyrkii välttämään jotain ”vaaraksi” kokemaansa. Eli koira puree karkottaakseen jonkin uhkaksi kokemansa asiansa ja pääsemään siitä eroon. Tyypillisimpiä tilanteita ovat vieraiden koirien väliset konfliktit, joissa koira puolustautuu vieraalta, ehkä yllättäen lähestyvältä koiralta pyrkien saamaan lähestyvän kohteen kauemmas. Tai hoitotoimenpiteet, jossa koira pakotetaan tai ”alistetaan” hoitotoimenpiteeseen, jolloin sen ainoaksi puolustuskeinoksi jää hyökkäys. Puolustuskäyttäytyminen voi liittyä myös erilaisiin koiran tärkeäksi kokemiin resursseihin, kuten makuupaikka, reviiri (oma piha), lelut, syötävät yms.

Lisääntymiskäyttäytyminen on tärkeää jokaiselle eläimelle, myös meille ihmiselle. Lisääntymiskäyttäytyminen on osa normaalia käyttäytymistä. Koiramäärän lisääntyessä kilpailu saman alueen lisääntymismahdollisuuksista kovenee. Yhä useampi uroskoira voi kokea muut reviirillä liikkujat kilpailijana, jonka vuoksi on parempi karkottaa kilpakosijat. Ei ole tavatonta, että samalla reviirillä olevien uroksien välille syntyy kiistaa, joka usein näkyy remmirähinänä, mutta irti päästessään eskaloituu tappeluksi. Koiramäärän kasvu omalla reviirillä ei ole eläimille normaalia, kun samalla alueella elää yhä useampi kilpakosija, jota pitäisi olla häätämässä pois kulmilta. Lisääntymiskäyttäytyminen on usein syynä koirien keskinäisiin riitoihin samalla reviirillä mm. pihalta karanneiden koirien osalta, mikäli se ei ole puolustuskäyttäytymistä. Myös koirapuistot voivat olla taistelutanner, mikäli juoksuisen nartun omistaja on käynyt alueella, jolloin helposti aiemmin hyvin toimeen tulleiden urosten kilpailutilanne eskaloituu. Myös narttujen kesken voi syntyä kiistaa lisääntymiseen liittyen, mutta se on paljon harvinaisempaa kuin urosten välisten taisteluiden.

Neurologiset häiriöt ja kipu saavat koiran käyttäytymään arvaamattomasti. Kivun voi hoitaa pois, jolloin yleensä aggressiivisuus väistyy, mutta mikäli koiralla esiintyy neurologisista syistä ilmenevää aggressiota, tätä voidaan harvoin hoitaa. Tälläinen koira on kuin tikittävä aikapommi, minkä räjähtämisestä kukaan ei voi ennustaa. Koirilla esiintyy, tosin hyvin harvalukuisena rage syndrome – eli raivosyndroomaa, jossa koiran aivoissa on kohtauksittaista epänormaalia toimintaa, joka saattaa laukaista koirassa aggressiivista käyttäytymistä. Myös epilepsia voi aiheuttaa koirassa yllättävää aggressiota, jolla voi olla tuhoisat seuraukset. Siksi usein eläinkouluttaja patistaa koiran omistajineen eläinlääkärille, mikäli koira on alkanut yllättäen käyttäytyä aggressiivisesti. Mikäli taustalta löytyy kipuja, on ne hoidettavissa usein ilman koulutusta ja sairaan koiran kouluttamisessa ei ole mitään järkeä, jonka vuoksi emme halua aiheuttaa lisää hallaa koiralle.

Eikö jokainen koira voi purra?

Voi. Kaikki koirat osaavat purra. Kaikilla koirilla on geeneissä tietynlainen ohjelmoitu toiminto, taipumus aggressiolle. Se kuinka moni sitä käyttää ja minkälaisissa ärsykkeissä, riippuu ympäristöstä ja triggereistä, jotka käyttäytymien laukaisee. Taipumus aggressiiviselle käyttäytymiselle on periytyvää ja sen periytyvyys todennäköisyys on melko suuri. Tämä on tärkeää koiran jalostusta huomioidessa. Lehtiin pääsevät yleensä vain ne tapaukset, joissa puremisesta on aiheutunut haittaa joko toiselle eläimelle tai ihmiselle. On tyypillisempää että purijana on koira, jonka aiheuttamat vammat eivät ole kovin merkittävät. Nämä koirat eivät saa leimaa otsaan tappajakoirina, kuten mm. Rottweiler sai muutama vuosikymmen sitten. Eihän kukaan uskoisi, että se oma pieni chihuahua tai mäyräkoira olisi kenellekään vaarallinen toisia pureva koira.

Tästä aiheesta tullaan vielä keskustelemaan myöhemmin, kun mietitään omistajan vastuita isojen rotujen omistajana, jotka voivat omalla käyttäytymisellään saada aikaiseksi hallaa ympäristössään.