Voimakoirat – väärin ymmärretyt lemmikit

Voimakoirat – väärin ymmärretyt lemmikit

Voimakoira (engl. Power dog) nimitystä käytetään koirille, jotka ovat luonteeltaan hyvin voimakastahtoisia, mutta myös fyysisesti voimakkaita. Tälläisiä rotuja ovat mm. monet bull -tyyppiset koirarodut, kuten amerikanbulldoggi, amerikan bully, dogo argentino, cane corso, bullterrieri, amerikanstaffordshirenterrieri, staffordshirenterrieri ja amerikan pitbullterrieri. Usein myös Rottweiler lasketaan tähän samaan kategoriaan. Myös monet ulkomuodoltaan näitä muistuttavat sekarotuiset koirat voidaan luokitella voimakoiriksi. Voimakoirina pidetään myös isoja pystykorvia, kuten Akitaa ja Amerikan akitaa niiden alkuperäisen käyttötarkoituksen vuoksi.

Mikä näitä rotuja yhdistää?

Yhteistä näille koirille ovat niiden rotujen taustat. Niitä on käytetty alun perin maatilan yleiskoirina vartioinnissa ja suurriistan metsästyksessä, sekä myöhemmin useita näistä roduista myös koiratappeluissa. Kyseiset rodut on jalostettu alun perin hyökkäämään tietyissä tilanteissa pelottomasti. Ulkomuodoltaan voimakoirat ovat keskikokoisia tai suuria, lihaksikkaita ja voimakkaita. Bull -tyyppisten voimakoirien pää on pyöreä ja leveä, kuono-osa lyhyt sekä koirien leuat ovat erittäin voimakkaat. Luonteeltaan koirat ovat helposti innostuvia, jopa kiihkeitä. Niillä on korkea taistelutahto, eli ne ovat hyvin periksi antamattomia ja sitkeitä. Bull -rotuiset koirat ovat itsenäisiä, eivätkä ole helposti motivoitavissa. Ihmistä kohtaan bull -rotuiset koirat ovat mitä ihanimpia. Ne nauttivat ihmisen läheisyydestä ja niitä toimiikin terapiakoira tehtävissä muutamia yksilöitä. Usein yksilöt kiintyvät oman perheen jäseniin, mutta voivat olla pidättyviä vieraita ihmisiä kohtaan. Monet kouluttajat, minä mukaan lukien, ihailevatkin näiden rotujen yksilöitä, koska niissä yhdistyvät läheinen kiintynyt suhde ihmiseen, sekä toisaalta vahva itsenäinen luonne. Yksilöt, joita itse olen urani aikana tavannut ovat jokainen olleet ihan mielettömän ihania omia persooniaan.

Omistajalle Bull -rotuinen koira tuo ison määrän vastuuta

Bull -rotuisen koirien pitkäjänteisestä, vuosikymmeniä kestäneestä avoimemman ja sosiaalisemman luonteen huomioivasta jalostuksesta huolimatta, ei sen alkuperää ja alkuperäistä käyttötarkoitusta tule unohtaa. Se kulkee koiran geeneissä ja ympäristö ja kokemukset vaikuttavat siihen, miten yksilö reagoi sen eteen tulevissa tilanteissa. Koira voi käyttäytyä alkuperäisen käyttötarkoituksen mukaisesti, mikäli ympäristön olosuhteet ovat oikeanlaiset. Omistajan on siis varauduttava, että yllättävissä tai uhkaavissa tilanteissa koira voi reagoida odottamattomasti ja voimakkaasti. Kaupunkiasuminen luo tietysti koiranomistajalle enemmän vastuuta, koska ympäristössä on luonnollisesti enemmän ärsykkeitä, joista koiran käyttäytyminen saattaa laueta: pyöräilijät, juoksijat, juoksevat lapset, toiset koirat, citykanit jne. Vartiointiin jalostetuille roduille, jotka eivät pääse toteuttamaan luontaista käyttäytymistarvettaan vartioimiseen, voi asuminen kerrostaloasunnossa olla koiralle liian stressaavaa naapureiden ja vilkkaan liikenteen takia. Vaikka monet koirat ovatkin sopeutuvaisia, voi liian vaikea ympäristö olla koiralle haastava, johon ei koulutuksellakaan pystytä vaikuttamaan.

Huomioitavaa Bull rotuisen koiran kanssa

Koiran koulutus

Koska Bull -tyyppiset koirat ovat älykkäitä, itsenäisiä ja fyysisesti voimakkaita on tärkeää, että koiralle opetetaan arjessa tarvittavat taidot. Koulutuksen määrä on yksilöllistä ja ympäristöstä riippuu paljon, minkälaisia taitoja koiralta tarvitaan. On siis tärkeää, että omistaja omaa riittävästi tietotaitoa koiran kouluttamiseen. Kouluttamisella tarkoitetaan, että koiralle opetetaan miten sen halutaan käyttäytyvän. Ei sitä, että koiraa kontrolloidaan tai alistetaan. Tai että sen käyttäytymistä hallitaan tai estetään. Eikä myöskään, että koiraa kielletään ja rankaistaan väärästä toiminnasta, miten moni ihminen kouluttamisen vielä nykypäivänä valitettavasti näkee ja mieltää.

Moni ihminen kuvittelee, että mitä voimakkaampi koira, sitä voimakkaampia keinoja koulutukseen tarvitaan. VÄÄRIN! Mitä enemmän käytät fyysistä voimaasi voimakoiraa kohtaan, sitä enemmän se pistää kampoihin. Voimakoirille sen kohtaama vastarinta tai voimankäyttö on kuin bensaa liekkeihin. Se saa koiran pistämään hanttiin entistä enemmän. Näitä koiria, kuten kaikkia muitakin koiria koulutetaan älyllä. Ja voimakoirat ovat todella älykkäitä, joten ihmiseltä vaaditaan osaamista olla ajatuksen edellä koiraa. Mikäli ajaudut taistelemaan koiran kanssa tietyistä asioista, olet jo hävinnyt tilanteen. Koira, joka on helposti kiihtyvä jo valmiiksi, se ei tarvitse paljoa haastetta provosoituakseen. Nämä koirat vaativat omistajaltaan älykkyyden lisäksi jämäkkyyttä ja johdonmukaisuutta, mutta näillä ominaisuuksilla ei ole mitään tekemistä voimankäytön, alistamisen tai koiran rankaisemisen kanssa. Voimakoirilla on korkeampi kipukynnys niiden historian vuoksi, jonka vuoksi ne ilmentävät kipua huonosti eikä fyysinen rankaiseminen auta, koska sillä harvoin on koiraan mitään vaikutusta. Päinvastoin. Se lisää koiran kiihtymystä, joka johtaa todennäköisemmin huonoihin valintoihin käyttäytymisen suhteen. Nämä koirat myös pitävät siitä, että ne saavat käyttää voimaansa. Omistajan kanssa painiottelu voi olla niille palkitsevaa. Usein ihmisen osoittama aggressiivinen käyttäytyminen eläintä kohtaa lisää myös eläimen aggressiivisuutta, joka on tutkimusten myötä myös osoitettu.

Koira on pidettävä hallinnassa

Koska Bull -tyyppiset koirat voivat reagoida tilanteissa odottamattomalla tavalla, joka voi suuntautua voimankäyttönä ympäristöään kohtaan, on koira pidettävä hallinnassa kaikissa tilanteissa. AINA. Vaikka koirasi olisi aina suhtautunut ympäristöään kohtaan neutraalisti, niin koskaan ei voi olla varma. Toki tämä koskee kaikkia koiria ja muita eläimiä, mutta lähtökohdat tilanteen vakavuudesta esimerkiksi paimenkoiran ja bull -rotuisen koiran välillä ovat erilaiset. Omistajan on huolehdittava, että koira ei pääse vapaaksi edes vahingossa ja luonnollisesti ei tarkoituksellisestikaan. Moni omistaja puolustelee koiran vapaanapitoa sanomalla, että ei tämä ole ennenkään mitään tehnyt. Hyvä niin. Mutta jos ja kun tilanne tulee eteen, on lause enää vain surullisen kuuluisa klisee. Omistajan on huolehdittava myös, että varusteet pitävät yllättävissä tilanteissa. Kangaspannat ja muovilukot eivät pidättele siinä vaiheessa, kun koira päättää lähteä.

Näin kerran Helsingin taajamassa koiranomistajan, joka ulkoilutti Bull -tyyppistä koiraansa vapaana lasten leikkipuiston vieressä. Moni varmaan ajattelee, että WAU, onpa hienosti koulutettu koira. Kyllä, omistaja on hienosti kouluttanut koiransa. Hienosti tehty, sitä en kiellä, mutta oma ensimmäinen ajatukseni oli, että onpa typerä omistaja, joka ylpeilee omilla koulutustaidoillaan ja asettaa muut tiellä liikkujat tarpeettomaan vaaraan. Koiran vapaana pito taajamassa on vastuutonta, koska et voi koskaan tietää, mitä eläin tekee yllättävissä tilanteissa. Eläin käyttäytyy kuin eläin. Älä odota siltä inhimillistä käyttäytymistä.

Vieraat ihmiset

Koira ei todennäköisesti päästä kotiin tulevaa vierasta ihmistä tai yksin tulevaa huoltomiestä sisälle. Tai voi päästää sisälle, muttei välttämättä ulos. Koira voi kokea vieraat ihmiset uhkaavana ja koiran kanssa onkin tärkeää harjoitella pennusta pitäen, että miten kotiin tuleviin ihmisiin suhtaudutaan ja että ne eivät ole uhka vaan mahdollisuus. Myös oudosti käyttäytyvät ihmiset (esim. humalaiset) tai yllättäen ja nopeasti lähelle ilmestyvät ihmiset saattavat laukaista koirassa puolustuskäyttäytymistä. Tämän vuoksi bull -tyyppistä koiraa ohitettaessa on vieraiden ihmisten huomiotava pitää riittävä etäisyys. Jos viuhahdat pyörälläsi tai scootillasi ohi aivan koiran karvoja hipoen, se saattaa reagoida. Oman turvallisuutesi nähden pidä riittävä hajurako ohitettavaan koiraan. Tämä sama sääntö toki pätee kaikkiin tiellä liikkujiin.

Koiran elekieli

Tyypillisesti koiranomistajat eivät ole kovin harjautuneita lukemaan koiran elekieltä tai siitä tehdään usein vääriä tulkintoja. Eleiden lukutaidosta on toki hyötyä jokaiselle koiranomistajalle, koska koira kommunikoi ympäristön kanssa monin eri tavoin. Usein vasta hampaiden näyttäminen, murina, raivokas haukkuminen tai kohti hyökkäys ovat selkeitä eleitä, jotka ihmiset tunnistavat. Kuitenkin koiran elekieli on huomattavasti monimuotoisempaa ja ennakoivia, rauhoittavia eleitä koirat käyttävät ennen tilanteiden eskaloitumista. Bull -rotuisilta, taistelukäyttöön jalostetuilta roduilta kuitenkin haluttiin nopeita reaktioita ilman konflikteja edeltäviä, koirille tyypillisiä ennaltaehkäiseviä eleitä. Tästä syystä vielä nykypäivänäkin voimakoirien elekieli voi olla niukkaa. Koiran reaktiot voidaan kokea yllättävinä, koska varoitusmerkkejä ei huomata ajoissa tai niitä ei ole. Siksi koiran käyttäytyminen voi vaikuttaa arvaamattomalta, koska sitä on vaikeampaa ennakoida ja aikaa omalle reagoinnille jää vähän.

Koirat myös helposti vastaavat toisten koirien tai ympäristön asettamiin haasteisiin. Koira siis voi helposti provosoitua toisen koiran kohti hyökkäyksestä tai rähinästä, jopa jo näitä edeltävistä eleistä, kuten asennon jäykistymisestä tai tuijottamisesta.

Tuleeko bull -rotuiset koirat toimeen toisten koirien kanssa?

Aikuisiällä kaikki koirat eivät tule toimeen toisten koirien kanssa. Tiettyjen bull -tyyppisten koirien alkuperä ja jalostus on alun perin keskittynyt aggressiivisiin ominaisuuksiin, jotka ovat olleet toivottuja. Vahvin yksilö selvisi ja mitä vahvempi tahto päästä eroon kilpailijoista (koirataistelut) tai mitä voimakkaammin koira puolusti reviiriä tunkeutujilta, sitä paremmin koira pärjäsi. Toisia koiria kohtaan suuntautuva aggressiivinen käytös on näille roduille siis jopa normaalia, eikä tähän voi vaikuttaa edes hyvällä pentuajan sosiaalistamisella tai koulutuksella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö elämä koiran kanssa sujuisi. Se toki rajoittaa koiran sosiaalisia kontakteja muihin koiriin, joihin omistajan tulee varautua etukäteen. Tällainen koira ei ole sellainen, jonka kanssa voi kulkea kaikkialla huolettomasti tai ottaa mukaan yhteisiin menoihin, joissa on toisia koiria. Myös tämä tulee huomioida siinä, kuka koiraa ulkoiluttaa. Ulkoiluttajalla tulee olla riittävä osaaminen ja hallinta koiraan, jotta ulkoilu on turvallista kaikille osapuolille. Tällaista koiraa tulee ulkoiluttaa vain riittävän osaamisen ja hallinnan omaava aikuinen. Koira-aggressiivisuus ei ulkopuoliselle näytä välttämättä miltään. Koira voi kulkea ympäristössään rennosti, mutta mikäli koiran oman alueen sisäpuolelle tulee toinen koira, on tilanne vaarallinen. Siksi myös muiden koiranomistajien on huolehdittava, etteivät päästä omaa koiraansa bull -rotuisen koiran luo kysymättä. Vaikka omistaja yrittäisi vastuuntuntoisesti huolehtia omasta koirastaan ja vastuustaan, voi toisten välinpitämättömyys tai ajattelemattomuus aiheuttaa vaaratilanteita.

Koirapuistot

Koirapuistot ovat paikka, joissa konfliktien mahdollisuus on merkittävä. Pentuaikana Bull -rotuista koiraa on hyvä sosiaalistaa muihin koiriin, mutta koirapuisto ei välttämättä ole siihen paras paikka edes pentuaikana. Hallitut kontaktit toisiin koiriin luo turvalliset olosuhteet sosiaaliselle kanssakäymiselle. Koirapuistoissa ulkoilee useita eri koiria, joista toiset on paljon myötäilevämpiä, toiset haluavat kontrolloida ympäristöään enemmän. Voimakoiralle tällainen ympäristöään kontrolloiva yksilö voi olla haaste, josta seuraa tappelu ja tappelun jäljet voivat olla merkittävät. Varsinkin murrosikään tullut koira voi reagoida herkästi toisen tarjoamaan haasteeseen ja tilanteet voivat laueta sekunneissa. Myös konflikteja välttävä koira saattaa joutua toisen yksilön hyökkäyksen kohteeksi, jonka vuoksi ”vain” puolustautuessaan se voi saada aikaan pahaa jälkeä. Koirapuistoilun tulee olla turvallista kaikille osapuolille, joten tärkeää on, ettei riskejä aiheuta tahallisesti.

Saaliskäyttäytyminen

Bull -tyyppisillä koirilla myös saaliskäyttäytymisen tiedetään helposti laukeavan saaliseläimelle tyypillisestä pelkokäyttäytymisestä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos toinen koira juoksee nopeasti poispäin kovaäänisesti äänellen (esim. pelästyessään kiljuen), voi se laukaista bull -rotuisessa koirassa helposti saaliskäyttäytymisen. Tällöin koira reagoi eläimelle tyypilliselle tavoin kuin pakenevaan saaliseläimeen: pyrkii saamaan kiinni ja tappo puree. Tästä syystä voimakoirarotuiset koirat ovat suuri riski koirapuistoissa varsinkin yhdessä pienten koirien kanssa. Sosiaaliselle bull -rotuiselle koiralle on hyvä tarjota hallittuja kontakteja mieluummin tuttujen yksilöiden kanssa.

Hoitopaikka

Bull -tyyppisen koiran hoitaminen ei ole lähtökohtaisesti eroa muiden koirien hoidosta, mutta koiran käyttäytyminen ja sen erityispiirteet on huomioitava. Hoitajalla tulee olla riittävä osaaminen kyseisen rodun ja yksilön hoitamiseen. Tärkeää on, että hoitajalla on riittävä ohjeistus hoidettavaa koiraa kohtaan ja osaaminen haastavista roduista.

Minkälaiselle omistajalle Bull -tyyppinen koira sopii?

Ihmiselle joka rakastaa koiran seuraa. Bull -tyyppiset koirat kiintyvät usein omistajiinsa voimakkaasti. Siksi on tärkeää, että koiran kanssa voidaan viettää paljon aikaa. Kun kohtelet koiraa hyvin, saat siitä luotettavan ystävän. Oikeanlaisella koulutuksella koira suhtautuu ympäristöönsä neutraalisti ja välinpitämättömästi. Voimakoiran kouluttaminen vaatii osaamista, pitkää pinnaa ja huumorintajuakin. Mikäli koira on älykkäämpi kuin omistajansa, siitä seuraa usein ongelmia. Bull -rotuiset koirat ovat itsenäisiä, eivätkä heitä volttia omistajan mieliksi pelkästä pyynnöstä. Omistajaksi sopii siis ihminen, joka ymmärtää koiran käyttäytymistä, osaa pelata älyllä, eikä käytä voimaa koiran käyttäytymisen hallintaan saamiseen.

Koska rotujen historia kulkee koiran geeneissä, sopii bull -tyyppinen koira omistajalle, joka ymmärtää vastuunsa tämän tyyppisen koiran pidosta. Se ei ole koirapuistokoira tai sosiaalisen ihmisen koira, jonka voi ottaa mukaan jokaiseen paikkaan. Se ei ole vallan väline tai oman egon jatke. Koiran omistamisessa tulee huolehtia siitä, ettei se aiheuta ongelmia ympäristölle. Bull -rotuinen koira sopii erinomaisesti ihmiselle, joka ymmärtää rodun ja yksilön erityispiirteet ja käyttäytymistarpeet.

Pitäisikö tietyt koirarodut kieltää Suomessa?

Iso-Britanniassa vuonna 1991 hyväksyttiin Breed Spesific Legislation (BSL), jonka tarkoituksena on rajoittaa vaarallisten koirien omistamista ja kasvattamista. Myös monet muut Euroopan maat ovat ottaneet käyttöön rotukieltoja. Monissa maissa tietyt koirarodut ovat kokonaan kiellettyjä omistaa tai maahantuoda. Osassa maista lainsäädäntö velvoittaa koiran omistajalta koiran rekisteröimistä, lyhyeen hihnaan kytkettynä pitämistä ulkona tai kuonokopan käyttöä. Meillä Suomessa järjestyslain rajoitteet koskevat kaikkia koiria. En koe, että meillä Suomessa olisi tarpeellista rajoittaa tiettyjen rotujen omistamista tai hallintaa, mutta tämän tyyppisten koirien omistajille pitäisin tärkeänä, että heillä on riittävä tietotaito ja sekä vastuunottokyky koiran omistamisesta.

Vinkit ihmisille, kun kohtaat voimakoira -tyyppisen koiran

-Älä lähesty koiraa suoraan kohti, äläkä yllättäen. Nämä koirat lämpenevät usein hitaasti vieraita ihmisiä kohtaan ja voivat puolustautua yllättävissä tilanteissa.

-Anna ohitustilanteessa tilaa. Liian lähelle tulevat ihmiset/toiset koirat saatetaan kokea uhkana.

-Ohittaessasi koiraa esim. juosten tai pyöräillen, jätä riittävästi turvaväliä. Tarvittaessa ilmoita ohitettavalle huomiomerkillä, että olet tulossa ohi. Näin omistajalla on riittävästi aikaa reagoida tilanteeseen yksilön vaatimalla tavalla.

-Pidä huolta omasta koirastasi äläkä päästä koiraasi ilman lupaa koiran lähelle. Kyse on myös Sinun koirasi turvallisuudesta.

-Jos omistaja pyytää toimimaan tietyllä tapaa, kuuntele omistajaa. Hän tuntee koiransa parhaiten. Jos koiraa ei tule lähestyä ja omistaja tästä kertoo, kunnioita omistajan päätöstä.

-Koiria on erilaisia. Opi hyväksymään myös rodut, jotka ovat luotu tätä käyttötarkoitusta varten. Ennakkoluulot murenevat parhaiten tutustumalla tämän tyyppisiin koiriin. Kun kerran saa bull -rotuisen koiran luottamuksen, se usein on ja pysyy.