Voiko ihminen olla koiransa pomo?

Tämän artikkelin aiheena on pureutua koiran ja ihmisen välisen suhteeseen miellettyjen termien käsittelyyn ja niiden todenmukaisuuteen. Tätä aihetta on käsitelty blogissamme jo vuonna 2017 DogMythBusterisin ensimmäisessä osassa

Mitä dominanssilla tai johtajuudella tarkoitetaan?

Kun näistä asioista puhutaan, tulee ensin täsmentää mitä niillä tarkoitetaan, jottei tule väärinymmärryksiä.

Dominanssia esiintyy yksilöpareissa lajin sisällä, josta löytyy myös tutkimustietoa. Dominanssi on kahden saman lajin yksilön välisen suhteen ominaisuus, ei yksittäisen yksilön ilmentävää käyttäytymistä. Tilannetta kuvaa parhaiten se, että se on sosiaalisissa suhteissa tapahtuvaa järjestäytymistä sen perusteella, kuka haluaa tilanteessa läsnä olevaa resurssia voimakkaimmin. Dominanssi ei ole siis mikään pysyvä piirre, vaan se voi vaihdella eri yksilöiden välillä. Dominanssihierarkiaksi kutsutaan yksilöiden hierarkkista suhdetta eläinlajin sisällä, mutta tästä toistaiseksi on kovin ristiriitaista tutkimustietoa koirien osalta. Toiset tutkimukset puhuvat sen puolesta, että sitä on, toiset eivät. Tutkimustietoa dominanssihierarkiasta kahden eri eläinlajin muodostamassa laumassa, kuten esimerkiksi koiran ja ihmisen välillä ei ole. Sen sijaan tutkimusten mukaan koiran ja ihmisen suhde muistuttaa enemmän perheen muodostamisessa muovautuvaa sidettä, joka perustuu luottamukseen. Dominoivuutta voidaan kuvailla myös persoonallisuuspiirteenä, mikä näkyy aggressiivisuutena toisia koiria kohtaan, jolloin sitä voidaan pitää ennemmin koira-aggressiivisuutena. Lauman johtajuudesta puhuttaessa, puhutaan usein ihmisen ja koiran välisestä suhteesta. Myös pomottamisella kuvaillaan usein koiran käyttäytymistä ihmistä, mutta toisinaan myös toisia koiria kohtaan. Hierarkialla ja arvojärjestyksellä tarkoitetaan sosiaalista asemaa lauman sisällä. Tätä laumaa kuvaillaan usein koirasta puhuttaessa perheenjäsenistä (ihmiset) koostuvaksi laumaksi.

Koira käyttäytyy kuin eläin, ei kuten ihminen

Jos koiran käyttäytymistä perustellaan dominanssin tai laumanjohtajuuden keinoin, unohdetaan tällöin, että koira on eläin. Koira ja muut eläimet käyttäytyvät tavalla, joka on kyseiselle yksilölle kyseisessä tilanteeseen kannattavaa. Ne välttävät käyttäytymästä tavoin, joka ei tuota sille mitään kannattavaa tai tuottaa jotain epämiellyttävää. Toisinaan tämä koiran tavoittelema asia ei ole meidän näkökulmastamme sama mitä miellämme, jolloin sekin aiheuttaa usein väärinymmärryksiä. Kun yhteiskunnassa liikkuu monia virheellisiä käsityksiä siitä, miten eläimet ajattelevat, ajaudutaan helposti eläinten kanssa konflikteihin. Koirien käyttäytymistä aletaan tulkita tällöin inhimillisin piirtein, jolloin käyttäytymisen eläimelle merkitykselliset motivaattorit unohdetaan.

Koiran arvomaailma on hyvin erilainen kuin ihmisen. Koira tavoittelee asioita, jotka ovat sille kannattavia. Usein unohdamme, että olemme tekemissä eläimen kanssa ja ajattelemme monia asioita ihmisen näkökulmasta. Vaikka koira onkin älykäs eläin, ei se osaa olla ihmisiksi. Ihmiset hakevat usein syytä, miksi koira käyttäytyy ei toivotulla tavalla. Etsimme helposti inhimillisiä syitä näkemystemme tueksi. Tällöin harhaudutaan usein raiteilta ja käytös saatetaan helposti niputtaa johtajuusongelmaksi tai muuksi ihmisen kuvittelemaksi syyksi todellisen syyn jäädessä sen varjoon. Ihmisen mielikuvitus keksii lukemattomasti syitä, miksi koira käyttäytyy jollain inhimillisellä tavalla. Tälle on olemassa hieno termikin, antropomorfismi. Koiran käyttäytymisellä on aina jokin syy, jolla se tavoittelee tilanteessa jotakin itselleen merkityksellistä lopputulosta, joka on siinä kyseisessä tilanteessa koiralle eduksi.

Dominanssin ja johtajuus -ajattelutapojen juuret

1940 -luvulla Baselin eläintarhassa Sveitsissä R. Schenkelin tutkimusryhmä tutki susien laumakäyttäytymistä. Eläintarhaan tuotiin useita eri ikäisiä susia eri laumoista. Sudet laitettiin pieneen 10m x 20m kokoiseen aitaukseen ja lyhyen tutkimusjakson aikana seurattiin niiden keskinäistä käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Vähän kuin BB-talo, mutta eläimille. Susilla ilmeni aggressiivista käyttäytymistä mm. tilanteissa, joissa ne joutuivat jakamaan erilaisia resursseja, kuten ruokaa, parhaita makuupaikkoja ja muita yksilölle tarpeellisia asioita. On varmaan jo sanomattakin selvää, että ahtaissa oloissa, vieraassa ympäristössä vieraiden yksilöiden kanssa eläminen on paitsi ihmisille, myös eläimelle hyvin stressaavaa ja luonnotonta, jolloin eläin saattaa käyttäytyä sille ei tyypillisellä tavalla. Näissä olosuhteissa tutkijat kuitenkin päättelivät, että eläimille muodostui aggression perusteella tiukka arvojärjestys siitä, kuka saavutti minkäkin resurssin ja missäkin järjestyksessä. Se kuka saavutti ensisijaisesti resurssit, pidettiin lauman korkeimpana, dominoivana yksilönä ja tämän jälkeen tulivat muut yksilöt tietyn hierarkkisen järjestyksen mukaisesti. Näistä tulkinnoista siis syntyi yhä nykypäivänäkin sitkeästi elävä dominanssiajatus, jota johtajuudeksikin useat kutsuvat. Jo tutkimusasetelma itsessään asettaa eläimet tilanteeseen, jossa ne joutuvat selviytymään vieraassa tilanteessa niille annetuin resurssein, ilman omaa mahdollisuutta päättää omista elinolosuhteistaan. Kuin Selviytyjissä, mutta tämä oli eläimille täyttä totta, ei tosi tv:tä.

1970-luvulla biologi David L. Mech toi kyseisen tutkimuksen kansantietoisuuteen julkaistessaan susiin liittyvän kirjan The Wolf: The Ecology and Behavior of an Endangered Species.
Tässä kirjassa oli maininta selkeästä arvojärjestyksestä susien keskuudessa. Koska susi on koiran esi-isä (sitä emme käy kiistämään), pidettiin suoraan verrannollisena sitä, että koska sudet käyttäytyvät näin täytyy myös koiran käyttäytyä ja toimia näin. Kukaan ei tietenkään ottanut huomioon, että koira ja susi ovat kaksi eri lajia. Tämän perusteella koirien käyttäytymistä alettiin tulkita dominanssiksi ja erilaisia käyttäytymisongelmia, kuten päälle hyppimistä, toisille koirille haukkumista tai muriseminen ruuasta (resurssi) miellettiin koiran pyrkimykseksi kavuta ylemmäs arvojärjestyksessä. Tätä pidettiin järkevänä ja loogisena selityksenä koiran käyttäytymiselle, jota edelleen moni pitää pätevänä selityksenä koiran käyttäytymiselle.

Arvojärjestys eläimillä vs. ihmisillä

Monilla sosiaalisilla eläinlajeilla esiintyy tiettyä arvojärjestystä eli hierarkiaa. Eläimillä kuten myös ihmisillä on keskenään tietynlainen muodostunut arvojärjestys. Se on status, josta mielellään kukin pitää kiinni. Eläimillä tilanteet, joissa tätä hierarkiaa esiintyy liittyvät resursseihin, joita ovat mm. ruoka, lisääntymisen mahdollisuus tai puolustustilanteet. Eläimet noudattavat laumassa tälläistä hierarkiaa, koska sen noudattaminen johtaa kannattavaan tulokseen – hengissä säilymiseen. Eläimet eivät turhaan ajaudu konflikteihin, koska se heikentäisi hengissä selviämistä. Kun eläinten keskinäistä kommunikaatiota seuraa, nämä eleet ilmenevät aggression sijaan alistumis- ja rauhoittavina eleinä mm. tervehtiessä ylempää arvoasteikossa ylempänä olevaa yksilöä. Eleet on rauhanomaiset, eikä siinä lähtökohtaisesti käytetä aggressiota (ihmisapinoita lukuunottamatta). Ihmisillä usein hierarkkinen taso ei ole biologinen ominaisuus, vaan keinotekoinen seuraus. Se kenellä on parhaimmat resurssit (raha) päättää tai on sellaisessa asemassa, jolla se voi vaikuttaa muihin. Ihmisillä ja koirilla on yhteinen evolutiivinen historia, koska koira on vanhin kesytetty eläin. Koirien ja ihmisten suhde on kuitenkin siinä mielessä epäreilu, koska ihminen on usein kaikkien resurssien kirstunvartija. Koirat elävät kanssamme vuorovaikutuksessa, joten yhteiselon lainalaisuuksia tulisi tarkastella vuorovaikutuksen näkökulmasta, ei halusta hallita asioita. Tutkimustenkin mukaan koiralla on pyrkimys elää kanssamme ilman konflikteja ja toimia yhteisymmärryksessä. Näin se on koirankin selviytymisen kannalta edullisempaa.

Koira ei kykene ajattelemaan olevansa pomo

Kun kuvitellaan koiran ajattelevan tai käyttäytyvän jonkin inhimillisen käsitteen mukaisesti, kuten esim. tavoittelevan johtajan asemaa, osoittavan mieltään tai kostavan, odotetaan koiralta paljon kehittäneempää ajattelukykyä kuin mihin se kykenee. Konfliktit joita koiran ja ihmisen välille kehittyy, johtuu usein siitä, että me ihmiset odotamme koiralta kehittyneempää ajattelukykyä ja mielenteoriaa, kuin mikä sen aivoille on mahdollista. Koirat tuntevat monenlaisia perustunteita, kuten pelkoa, iloa, surua, vihaa eli aggressiota, mielihyvää, leikkisyyttä, seksuaalisia- sekä hoivan tunteita. Johtajuuteen tai pomon asemaan koiran pitäisi kyetä ajattelemaan omaa toimintaa toisen näkökulmasta. Koiran aivot ovat hyvin pienet ja aivokuori, neokorteksi, jossa rationaalinen ajattelu ja tunteiden yhdistäminen ajatteluun tapahtuu, on hyvin kehittymätön. On tärkeää ymmärtää, ettei koiran aivot kykene nykytiedon mukaan näin monimutkaiseen ajatteluun. Koirankin hyvinvoinnin ja yhteisymmärryksen kannalta onkin tärkeää tietää koiran ymmärryskyvyn rajat. Koira ei mm. ymmärrä meidän ihmisten sääntöjä, koska se ei tiedä mitä säännöt ovat.

Mihin tälläinen ajattelutelutapa johtaa ja mitä se aiheuttaa

Kun ihminen kuvittelee koiran käyttäytymisen motiivien johtuvan inhimillisistä käsitteistä, kuten johtajuudesta, moni kokee oikeutetuksi rankaista koiraa oletetusta ajattelutavasta ja käyttäytymisestä, jota koira ilmentää tilanteessa. Hyvin usein koiran ei toivotun käyttäytymisen taustalla on pelko tai epävarmuus. Jos omistaja mieltää tilanteen niin, että koira pyrkii ”kaappaamaan vallan” ja käyttää kovempia otteita saadakseen koiran tottelemaan, ajaa se koiran tilanteeseen, jossa pelkoa aiheutetaan omistajan suunnasta lisää. Koira saattaa tällöin käyttää viimeiset oljenkortensa ja puolustautua kovemmin käyttämällä aggressiota ihmistä kohtaan. Toisaalta tilanteessa voi käydä myös niin, että koira lamaantuu, eikä uskalla tehdä mitään. Tätä kutsutaan opituksi avuttomuudeksi, joka saattaa ihmisen silmissä näyttää tottelemiselta, kun koira ei tee mitään. Tällöin koira on jo niin lamaantunut, ettei kykene minkäänlaiseen järkevään toimintaan. Kyse ei todellakaan ole tottelemisesta vaan voimakkaasta paniikista ja pelosta. Ja tämä opitun avuttomuuden tila usein mielletään tottelemiseksi ja alistumiseksi. Tämän pitäisi jo herättää ihmiset miettimään koiran käyttäytymistä ja koulutusmenetelmiä. Varsinkin jos käytät koulutuksessasi koiran rankaisemista. Koiran koulutuksessa ei tule käyttää rankaisua, pelottelua tai pakotteita, koska et voi olla varma, miten ne koiraasi vaikuttaa ja tulkitsetko edes koirasi käyttäytymistä oikein. Ihmisen tulkitessa koiran käyttäytymisen dominanssiksi, ihminen usein sallii itselleen kovemmat otteet koiran koulutuksessa ja koiran alistamisen ihmisen tahtoon mm. selättämisellä. Dominanssi ei ole ihmiselle peruste väkivaltaiselle koiran kohtelulle. Tälläisellä koiran kohtelulla ei ole osoitettu olevan positiivista vaikutusta koira-omistaja suhteen muotoutumiseen tai että siitä saisi apua koulutuksellisesti. Päinvastoin, sen on todettu lisäävän aggressiivista käyttäytymistä, kuten muunkin koiraan käytettävän väkivallan.

Muurit kaatuu. Tutkimustieto kumoaa väitteet

R. Schenkelin tutkimuksen tulokset on uudempien tutkimusten myötä todettu virheellisiksi ja puutteellisiksi, koska susien käyttäytymistä tulkittiin tutkimuksessa väärin. Tutkimukset perustuivat eläintarhaan vangittuihin, huonoissa oloissa eläneisiin, stressaantuneiden yksilöiden käyttäytymiseen, ei villinä luonnossa eläviin lajitovereiden. Myöhemmin tutkimukset ovat paljastaneet, että tyypillinen susilauma koostuu lisääntyvästä parista ja vaihtelevan kokoisesta joukosta niiden eri-ikäisiä pentuja, eli suhteet lauman sisällä on enemmän vanhemmalliset ja perustuvat mm.yksilöiden kokemukseen. Myöskin alistuminen perustuu yksilön omaan haluun tilanteessa väistymiseen konflikteilta välttyäkseen. Käytökseen ei siis liity alistamista tai väkivaltaa, vaan yksilö tekee sen omasta halustaan. Koko 2000-luvun Mech on tehnyt työtä sen eteen, että saisi korjattua julkaisemansa virheellisen tiedon susien laumakäyttäytymisestä ja kirjoittaa tästä myös kotisivuillaan. Silti moni koiranomistaja ja jopa eräs kotimainen koirankouluttajalahko pitävät tätä tutkimusta totuutena koiran käyttäytymiselle.

Vieläkö uskot olevasi koirasi pomo?

Ihmiset, jotka perustelevat omaa toimintaansa ja uskomustaan johtajuuteen, dominanssiin tai pomotteluun, perustavat väitteensä yllämainittuun tutkimukseen, jossa tutkittiin vangittua susilaumaa. On myös ihmisiä, jotka väittävät, ettei dominanssia ole olemassa. Selkeää vastausta asiaan ei ole edes tieteen nimissä. Sen sijaan että keskitymme taistelemaan dominanssin olemassa olosta, johtajuudesta ja koiran pomottamisesta, voisimme keskittyä siihen mitä koirista nykypäivänä tiedetään tutkimustiedon valossa ja kouluttaa ja kohdella koiriamme sen mukaan. Koiran alistamisella, rankaisemisella ja pakottamiseen liittyvillä menetelmillä on todettu olevan haitallisia vaikutuksia koiran hyvinvointiin ja oppimiseen, sen lisäksi, että ne ovat huomattavasti tehottomampia keinoja ongelmien ratkaisussa.

Tutkimustieto menee koko ajan eteenpäin. Meidänkin tulisi suhteuttaa toimintatapamme koirien kanssa sen mukaan, eikä jäädä kiinni vanhaan. Se, että tiede tunnistaa dominanssin ilmiönä, ei vielä tarkoita, että koiraeläimet osaisivat tietoisesti dominanssia käyttää. Kuvitteletko tosiaan omasta koirastasi, että se kotonasi tuhiseva karvainen ystäväsi haluaisi nousta hallitsemaan sinua kuin Kim Jong Un Pohjois-Koreaa?