Reaktiiviset koirat

Yleensä reaktiiviset koirat saavat helposti otsaan leiman ”ongelmakoira”. Monet ulkopuoliset, koiraa tarkemmin tuntemattomammat saattavat luokitella omien näkemystensä mukaisesti koiran aggressiiviseksi, luonnevikaiseksi tai vihaiseksi käyttäytymisen (yleensä haukkuminen, muriseminen) perusteella, mutta omistaja on usein toista mieltä. Usein tällaiset koirat ovat kotioloissa kuin enkelit. Ne ovat rauhallisia, hakeutuvat seuraan, ovat hyvin lempeitä ja osoittavat kiintymystään omistajille, mutta kodin ulkopuolella tai tutussa ympäristössä olosuhteiden muuttuessa piru pääsee irti.

Odotuksemme koiria kohtaan

Miksi koira ei saisi käyttäytyä niin kuin se käyttäytyy? Onko odotuksemme koirien käyttäytymiselle liian korkealla, jossa jokaisen koiran tulisi olla mahdollisimman huomaamaton, ketään ärsyttämätön ja erilaisiin ympäristöihin ja meidän ihmisten maailmaan täydellisesti sopeutuva. Onko ympäristön vaatimukset liian suuret? Odotammeko koirilta liikaa?

Nämä ovat sellaisia asioita, jotka ovat itseäni mietityttänyt pidemmän aikaa. Pitääkö kaikkien koirien mahtua samaan muottiin? Mielestäni ei, mutta elämää helpottaa kummasti, kun koira käyttäytyy toivotulla tavalla eikä reagoi voimakkaasti ympäristöönsä. Tärkeää on kuitenkin että ymmärrämme, miksi koira käyttäytyy ei -toivotulla tavalla ennen kuin tuomitsemme omistajan tai koiran. Don’t shoot the dog, kuten Karen Pryorkin sanoisi.

R.E.A.K.T.I.I.V.I.N.E.N.

Itse olen pidemmän aikaa pohtinut mitä sana reaktiivinen oikeasti on. Mitä se oikeasti tarkoittaa ja miksi sitä käytetään? Alkuun koko sana ärsytti, koska se vaikutti uudelta muotisanalta koiramaailmassa. Kenenkään ei kannata asiasta hermostua tai suuttua siitä, että tästä syystä vähättelisin ongelmia koirien kanssa, päinvastoin. Mielestäni sen sijaan, että tyytyisimme nimeämään ongelman/ongelmat kuvailemalla koiran olevan reaktiivinen, meidän tarvitsee miettiä, miksi koira käyttäytyy kyseisellä tavalla ja miten voimme vaikuttaa koiran käyttäytymiseen niin, ettei sen tarvitse reagoida ympäristöönsä ei -toivotulla tavalla. Reaktiivinen koira siis reagoi ympäristöönsä tilanteeseen nähden liian voimakkaasti. Mutta tärkeämpää kuitenkin on selvittää syy, miksi?

Mistä reaktiivisuus johtuu?

Reaktiivisuus on monien tekijöiden summa. Käyttäytymiseen vaikuttaa niin psyykkiset kuin fysiologisetkin asiat. Se kuinka herkkä koirasi on reagoimaan ympäristöön ja siellä ilmeneviin tapahtumiin riippuu geeneistä ja oppimishistoriasta. Aivojen toiminnalla mm. RAS, (retikulaarinen aktivointijärjestelmä) alueella ja muiden aivojen alueiden (esim. hormonituotanto) on merkitystä koirien reaktiivisuuteen. Nämä vaikuttavat siihen, kuinka herkästi koirasi reagoi ympäristöön, kuinka positiivisena tai negatiivisena erilaiset tapahtumat koetaan ja mitä emotionaalisia seurauksia käyttäytymisellä on. Tämä on siis vasta fysiologinen reaktiivisuus, eli olotila, mutta se ei selitä koiran käyttäytymistä.

Reaktiivinen ulkoinen käyttäytyminen ei yleensä johdu omistajasta, vaan on nimenomaan monen tekijän summa. Se ei johdu välttämättä huonosta sosiaalistamisesta, tai vähäiseksi jääneestä kouluttamisesta. Eikä se varsinkaan johdu mistään uskomuksista, kuten johtajuus. Reaktiivisille koirille pelko on käyttäytymiseen motivoiva tekijä. Koiran käytöksen voimakkuus on yleensä harhaanjohtavaa, sillä usein miellämme pelokkaan koiran häntä koipien välissä pakenevaksi kuin hampaat irvessä kohti hyökkääväksi. Mukana on myös usein opittua käyttäytymistä, johon vaikuttaa koiran kokemukset ja oppimishistoria. Koiran strategia uhkaa kohdatessaan on hyvin refleksinomainen, eli koira toimii ilman harkintaa (jos sellaista voidaan ajatelle koiralla olevan) . Tärkeää on oppia erottamaan pelon kokemukset mm. turhautumisesta johtuvasta kiihtymisestä.

Reaktiivisen koiran koulutus

Emme voi tarkalleen ottaen tietää, mitä koira ajattelee tai millaisina se tilanteet kokee. Me ihmiset voimme analysoida omaa käyttäytymistämme, mutta koira ei siihen kykene. Siksi on tärkeää, että me emme käsittele ongelmaa väärällä tavalla tuijottamalla pelkkiä oireita. Tärkeää on selvittää käyttäytymiseen vaikuttavat tekijät: ympäristön vaikutteet ja käyttäytymistä motivoivat tekijät, ja muokata koulutus sen mukaan, että tilanteiden hallinta ja oppimisympäristö on koiralle suotuisa. Tärkeää on auttaa koiraa kokemaan olonsa turvalliseksi. Tästä syystä yksittäisten asioiden, esim. pelkkä koulutus ei yleensä tuota tulosta, vaan koulutuksessa on keskityttävä kokonaisuuteen. On tärkeää, että koiran stressitaso pyritään pitämään matalalla. Koiran palautumiseen on siis kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä pakollisten ulkoilujen myötä, myös potentiaaliset uhkatilanteet voivat toistua koiran arjessa. Myös koiran kokonaisvaltainen hyvinvointi huomioidaan, jotta hyvinvoinnissa löydetään tasapaino, joka tukee koulutusta. Koiran kiihtymystä voi lisätä niin negatiiviset kuin positiivisetkin kokemukset, joten siksi on tärkeää välttää koiraa kiihdyttäviä asioita. Kiihtymys on hyvin kumulatiivista ja sen vaikutukset saattavat kestää useita päiviä, jopa viikon.

Ensisijaisesti koulutuksessa pyritään siihen, että koira ei reagoi. Haluttuja käyttäytymisiä harjoitellaan sellaisissa olosuhteissa, jossa stressikynnys ei nouse liian korkealle. Ympäristön hallinnalla onkin siis suuri rooli harjoittelun onnistumisessa, jotta pelkokokemuksia voidaan välttää ja kasvattaa koiran luottamusta ympäristön ärsykkeitä kohtaan. Tärkeää on nimenomaan opettaa koiralle, miten se oppii itse käyttäytymään tavalla, joka ei aiheuta reaktioita ja näin hallitsemaan omalla käyttäytymisellään ympäristöään. Tärkeitä asioita reaktiivisten koirien koulutuksessa on huomioida käyttäytymisen ennakointi, elekielen ja käyttäytymisen tulkinta ja erilaisten tukitaitojen opettaminen mm. rauhoittuminen ja vaihtoehtoiset käyttäytymiset, kuten erilaiset koulutuspelit.

Tästä syystä kokonaisvaltainen lähestymistapa reaktiivisen koiran kanssa on tärkeää, koska se auttaa ymmärtämään paremmin koiran käyttäytymisen syitä ja näin ollen käyttäytymisen ennakoiminen on helpompaa. Kun tunnistamme ympäristössä olevat vaikutteet ja käyttäytymisen seurausten merkityksen kyseiselle yksilölle, voimme muuttaa koiran käytöstä haluttuun suuntaan. Kokonaisvaltainen yksilön huomioiminen auttaa luomaan ko. yksilölle soveltuvan lähestymistavan käyttäytymisen muuttamiseksi. Ympäristöön ja siellä oleviin asioihin emme pysty täysin vaikuttamaan, mutta pystymme suunnittelemaan koulutuksen sen mukaan, mihin asioihin pystymme vaikuttamaan.