Pennun yksinolo koulutus

Pennulla on yleensä suuri luontainen tarve olla kanssakäymisessä ihmisten tai toisten koirien kanssa. Hieman aremmat yksilöt tai pennut, jotka eivät ole saaneet kasvattajalla riittävästi kontakteja ulkopuolisiin vieraisiin ihmisiin voivat olla pidättyväisempiä sosiaaliseen kanssakäymiseen ympäristön kanssa. Toiset pennut oppivat yksinolon taidon nopeammin kuin toiset. Yleensä koirat, jotka ovat lähtökohtaisesti itsenäisempiä ja rohkeampia, ei yksinolo tunnu isolta asialta. On siis tärkeää opettaa pennulle erillisyyttä jo pienestä pitäen pienistä hetkistä aloittaen.

Pennun saapuessa taloon vietetään paljon aikaa pennun kanssa. Toisaalta hyväkin niin, jotta pentua ennätetään kouluttamaan, harjoittelemaan sisäsiisteyttä, huomioimaan pennun muut tarpeet ja tutustumaan pennun persoonaan. Myös sosiaalistamiselle varataan usein paljon aikaa ja koiran kanssa aktiivinen tekeminen onkin paljon koulutuksen keskiössä. Usein yksinolokoulutus jää pikkupentuaikana sosiaalistamisen ja uusien taitojen opettelun varjoon, kunnes huomataan pennun kasvaessa, että pentu on vilkas, tottelevainen ja sosiaalinen, mutta se ei osaa olla yksin. Eli yksinolo-ongelmat puhkeavat jo helposti pentuajalla, mikäli koiran yksinolokoulutukseen ei panosteta riittävästi. Lähtökohtaisesti koira on yksin tai omissa oloissaan suurimman osan päivästään ihmisten työssäkäynnin, harrastusten ja kodin askareiden vuoksi. Tärkeää on kuitenkin, että pennulle opetetaan vastapainoksi itsenäisyyttä ja taitoa olla erossa ihmisistä ja perheen muista koirista. Jos yksinolemisen taitoon ei panosteta pentuaikana, on usein edessä pidempi tie yksinolokoulutukseen vanhemmalla iällä. Yksinolon harjoittelu kannattaakin aloittaa jo melko varhaisessa vaiheessa pennun kotiuduttua uuteen ympäristöön.

Vinkkejä pennun yksinolokoulutukseen

• Huomiota ja sosiaalista kanssakäymistä on tärkeää pennulle tarjota, mutta ei aina silloin, kun pentu on sitä vailla. Rajaton huomion saaminen laukaisee yleensä tyypillisesti ongelmia yksinolossa. Kun pentu hakee huomiotasi, ei sitä tarvitse jakaa joka kertaa, vaan opettaa myös pettymyksiä, eli sitä että huomiota ei ole aina tarjolla. Pentua voidaan pyytää menemään omalle pedille tai tekemään jotain muuta tai jättää huomiotta sillä hetkellä. Kun pentu huomaa, ettei huomiota ole sillä hetkellä tarjolla ja on rauhoittunut omiin oloihin, voidaan pentu pyytää luokse huomioitavaksi. Kaikkia pennun sosiaalisen kanssakäymisen yrityksiä ei tule torpata, vaan löytää tasapaino huomion ja kanssakäymisen ja huomioimattomuuden ja itsenäisyyden välillä.

• Eristäminen koiraportein tai pentuaitauksella. Tilan rajaaminen on tärkeä osa harjoittelua, jotta koira oppii erillisyyttä muista. Harjoittelu on aloitettava siitä, että tila on pennulle mieluisa paikka, ei rangaistus eristyksiin joutumisesta. Kun tilaan on miellyttävä jäädä, onnistuu yksin ja eristyksissä oleminenkin helpommin. Tarjoa pennulle mielekästä tekemistä tilaan ja siirry itse kauemmaksi, jotta pentu oppii touhuamaan yksin erilaisten virikkeiden parissa. Pidennä asteittain pennun aikaa omassa tilassaan ja harjoittele poistumista välillä pois koiran näköpiiristä.

• Yksinolokoulutukseen ei kannata liittää liian suurta määrää toimintaa, kuten syötäviä palkkioita, ohjelman tarjoamista yms. Ihmisen poistumisen tulisi olla koiralle neutraali arkeen kuuluva asia, jota voi harjoitella luontaisesti arjessa totuttamalla pentua yksinoloon pienissä erissä.

• Vanhanaikainen vihje on, että odota niin kauan, että pentu hiljenee ja mene vasta sitten pennun luo. Sille on syynsä, miksi ohje on vanhentunut. Jos pentu tuntee olonsa turvattomaksi ja ääntely johtuu turvattomuudesta, ei se helpotu jättämällä pentu täysin vaille turvaa ja odottamalla hiljenemistä, joka yleensä tarkoittaa tässä tilanteessa pennun lamaantumista. Tämä vain lisää pennun turvattomuuden tunnetta ja pahentaa ongelmaa.

• Jos pentu on turhautunut, haluaa pois tilasta ja ääntely johtuu turhautumisesta, on tärkeää miettiä, miksi koiraa turhauttaa yksinoleminen. Tällöin voi toki odottaa hetken, josko pentu rauhoittuisi itse ja sopeutuisi tilanteeseen, jolloin odottaminen hetkellisesti voi auttaa. Kiihtynyt pentu ei ihan helpolla rauhoitu, jonka vuoksi on tärkeämpää rakentaa harjoittelusta niin helppoa, että pennun on mahdollisuus onnistua. Aloita siis lyhyistä hetkistä ja kasvata pennun sietokykyä antamalla huomiota tai poispääsy hieman viiveellä.

• Siedätä koiraa yksinoloon pieniä hetkiä kerrallaan. Aloita harjoittelu silloin, kun pentu on väsynyt. Juuri herännyt ja virkeä pentu ei pysty rauhoittumaan yksinoloon. Luo sopivat edellytykset harjoittelulle, niin että pentu on rauhallinen ja väsynyt.

• Varmista, että tilassa on hyvät mahdollisuudet levolle. Hämärää ja mahdollisimman vähän aistiärsykkeitä, kuten ääniä. Sopivia petipaikkoja tarvittaessa useampia. Pissa-alusta ja tarvittaessa jotain sallittua purtavaa tai leluja niihin hetkiin, kun pentu herää.

• Kun pentu on väsynyt ulkoilun ja touhujen jälkeen, laita koira tilaan viimeistään tässä vaiheessa. Koiran voi antaa myös touhuta tilassa omia puuhia, jonka jälkeen se voi valmistautua lepoon touhujen loputtua. Kun pentu on rauhallinen, aloita yksinoloharjoittelu poistumalla pois näköpiiristä pidemmäksi aikaa tai oven ulkopuolelle. Aloita lyhyistä ajoista ja pidennä harjoittelua asteittain pennun tason mukaisesti.

• Kun palaat koiran luokse, kannattaa se tehdä vähäeleisesti, jotta pennun luokse palaamisesta ei muodostu asiaa, jota pentu innolla odottaisi. Kun pennun luota poistuminen ja sinne palaaminen ei herätä pennussa suuria tunteita, ei yksinolokaan tunnu jännittävältä.

• Älä huijaa pentua jäämään yksin tekemisen kanssa esim. antamalla herkkua ja poistumalla vähin äänin. Kun pentu on lopettanut touhunsa annetun tekemisen kanssa, voi pentu ahdistua huomatessaan jääneensä yksin ja hätääntyä. Koiralle yksinjäämisen ja ihmisen poistumisen signaalien tulisi aiheuttaa koirassa valmistautumista lepoon. Sehän on parhain hetki rauhalliselle levolle, kun talo on hiljainen.