Koirasta luopuminen käyttäytymisongelmien takia

Koiraa hankittaessa on toki lähtökohtana se, että koiralle voidaan tarjota koti koko sen elämän ajaksi. Joskus kuitenkin eteen tulee tilanteita, jolloin koirasta joudutaan syystä tai toisesta luopumaan. Koiraa hankittaessa on kuitenkin hyvä varautua siihen, että haasteita matkan varrelle voi ilmaantua. Joskus haasteet voivat olla itsestä johtuvia. Ei kenties olla osattu huomioida koulutukseen, koiran käyttäytymiseen tai hyvinvointiin liittyviä seikkoja tai omia resursseja. Toisinaan haasteet johtuvat elinympäristöstä tai itse koirasta. Kaikkia haasteita ei voida aina selättää, sillä kaikkiin asioihin emme pysty vaikuttamaan. Tällöin omistaja voi joutua tilanteeseen, jossa koiralle joudutaan etsimään uusi koti tai päästämään koira vehreämmille niityille. Milloin on oikea aika luovuttaa?

Koiran etua ajatellen

Tyypillisin syy koirasta luopumiseen on koiran aggressiivinen käyttäytyminen. Eikä mikään ihme. Onhan aggressiivisesti käyttäytyvä koira vaaraksi ympäristölleen. Varsinkin jos käyttäytyminen kohdistuu oman perheen jäseniin tai lapsiin, ollaan usein vaikean päätöksen edessä. Lapset vai koira. Elämäntilanteet muuttuvat, vaikka kuinka olisi suunnitellut koiraa hankkiessaan elämää 10 vuotta eteenpäin ja vaikka koira onkin sopeutuvainen eläin, ei koira ihan kaikkiin elämänmuutoksiin sopeudu. Traumat, pelot ja mieliin palautuvat muistikuvat voivat saada koiran reagoimaan voimakkaasti, jopa yllättäen. Siksi esimerkiksi rescuekoirien kanssa on pohdittava, minkälaista elämää koiran kanssa arki on mahdollisesti huonojen kokemusten jäljiltä. Koiraa ei voi pakottaa ihmisen haluamaan muottiin. Neliö ei mahdu ympyrän muotoiseen koloon, vaikka kuinka kääntelee. Koirankin elämä on arvokas, mutta ihmisen yrittäessä väkisin muokata mahdotonta, koiran arvokkuus katoaa. Siksi on tärkeää ajatella ensisijaisesti mikä on koiralle paras vaihtoehto.

Itse joudun työssäni kohtaamaan tilanteita, joissa omistajan viimeinen oljenkorsi on ollut kääntyä puoleeni. Koiran käyttäytymistä on yritetty muuttaa, jopa usein useankin kouluttajan avulla, mutta haluttua muutosta ei ole sujuvaan yhteiseloon pystytty saamaan. Koiraa on tutkittu eläinlääkärillä ja tarvittaessa konsultoin itse kollegoita tai eläinlääkäriä kysyäkseni mielipidettä tai neuvoa. Minun tehtäväni on olla omistajille myös rehellinen, niin koiran kuin omistajan hyvinvointi huomioiden ja olla tukena tekemässä päätöstä koirasta luopumisesta, mikäli se on kaikkien osapuolten kannalta paras vaihtoehto. Nämä ovat työssäni hyvin haastavia tilanteita, sillä lähtökohtaisesti toki haluan, että arki koiran kanssa kyseisessä perheessä saadaan toimimaan. Jos ehdotan koirasta luopumista, voit olla varma, etten tee sitä hetken mielijohteesta. Siihen on oltava painavat perusteet. Joskus vain tilanne on niin mutkikas, ettei ratkaisua löydy tai kouluttaminen on perheen resursseihin nähden liian työlästä, jotta sujuva elämä koiran kanssa saadaan toimimaan.

Olen myös työssäni hyväksynyt sen, ettei kaikkea voida muuttaa. Ei ihmisen, eikä eläimen käyttäytymistä. Niitä voidaan muuttaa tiettyyn pisteeseen saakka. Jos elämä ei kokonaisvaltaisista toimenpiteistä ja koulutuksellista keinoista huolimatta ole toimivaa, on armollisempaa päästää irti ja luovuttaa. Samoin jos koiralla on sairaus, johon ei ole hoitoa, mutta aiheuttaa koiralle jatkuvaa kipua tai huonoa oloa. Koirilla on oikeus hyvään elämään. Se vain ei välttämättä kulje yhtä matkaa meidän kanssamme.

Tositarinoita koirasta luopumisesta

Tässä kolme hyvin erilaista tapausta siitä, minkälaisissa tilanteissa koirasta luopumiseen on päädytty. Koirien nimet on muutettu asian arkaluontoisuuden vuoksi.

Aksu 3v.

Aksu on 3 -vuotias alkukantaisen koirarodun edustaja. Jo nuoresta iästä asti koiralla oli esiintynyt yllättävää aggressiivista käyttäytymistä, mutta sen kanssa on pystytty elämään ennakoimalla ja järjestelmällä tilanteita niin, ettei koira aiheuta vaaraa ympäristössään. Yllättävän aggressiivisuuden taustalla on usein kyse kivusta. Käyttäytymiselle ei löytynyt mitään yhdistäviä tekijöitä, vaan tilanteet vaihtelivat paljon päivästä toiseen. Toisinaan oli hyviä jaksoja, toisinaan käyttäytymistä ilmeni päivittäin. Perheessä tilanne oli eskaloitunut, kun koira oli yllättäen purrut kotiin tullutta vierasta. Koira oli lepäillyt rauhassa ja vieras oli lähtenyt liikkeelle, jolloin koira oli ihmisen ohi kävellessä käynyt ihmiseen kiinni ja purrut hoitoa vaativan haavan. Tämä havahdutti omistajat puuttumaan viimein asiaan asiantuntijan opastuksella.

Koira tutkittiin eläinlääkärin toimesta ennen käyntiä päästä varpaisiin, mutta mitään viitteitä kivusta tai terveydellisistä seikoista ei löytynyt. Koiran tavatessani huomasin koiran kasvoilla ilmeen, josta ei voi erehtyä. Kipuilme. Myös jokin toinen rotua paremmin tunteva henkilö oli myös ihmetellyt koiran ilmettä aiemmin omistajalle, muttei ollut yhdistänyt sitä mihinkään erikoiseen. Eläinlääkäriltäkään tähän ei löytynyt selitystä, vaikka koira kuvattiin ja tutkittiin huolellisesti. Kipulääkekuurillakaan ei saatu vastetta koiran käyttäytymiseen. Tällöin taustalla voi olla myös jotain neurologista.

Koiran koulutuksessa huomioitiin hyvinvointitekijät kokonaisvaltaisesti, pohdittiin stressitekijöiden vaikutusta, sekä koulutuksellisesti huomioitiin monet tekijät. Koulutus aloitettiin pienin askelin. Edistymistä tulikin, mutta tilanne eskaloitui taas. Tällä kertaa kohteena oli lapsi. Tässä kohtaa omistaja otti yhteyttä uudelleen ja keskustelimme tilanteesta. Koska koiran käytös on yllättävää, eikä syytä käyttäytymisen taustalla pystytty selvittämään, oli mietittävä mitä seuraavaksi. Koiralla oli viitteitä myös neurologisista haasteista muissa tilanteisiin liittymättömissä asioissa. Päädyimme omistajan kanssa siihen, ettei koira pystyisi enää heillä lapsiperheessä elämää jatkamaan turvallisesti ja ko. koiran sijoittaminen uuteen kotiin oli todella riskialtista. Päädyimme omistajan pyynnöstä koiran lopettamiseen. Tässä kohtaa moni varmasti pohtii, että koiraa olisi pitänyt tutkia tarkemmin. Kyllä, se olisi ollut mielekästä ja hyväkin asia, mutta pitkään jatkunut krooninen kipu aiheuttaa voimakkaita kipuehdollistumia, joista poisoppiminen on todella haastavaa. Kaikkien turvallisuuden vuoksi ratkaisu oli oikea. Koiralla ei ole enää kipuja, eikä perheen tarvitse jatkuvasti olla varuillaan siitä, millä tuulella koira minäkin päivänä on. Vaikka päätös luopua rakkaasta lemmikistä on iso, eikä sitä tehdä hetken mielijohteesta, on toisinaan tehtävä myös näitä kipeitä päätöksiä. Toivon suuresti, että perheessä tulee ilahduttamaan jatkossakin nelijalkainen ystävä.

Noa, 1v. Noutaja

Noa on touhukas ja nuori noutajan alku. Noalla oli kaverina myös vanhempi saman rodun edustaja, joka oli koiralle erinomainen esimerkki ja opas matkalla kohti hyvin käyttäytyvää aikuista koiraa. Yllättäen kuitenkin tilanne muuttui. Keskenään iloisesti leikkivät ja hyvin keskenään toimeentulevat koirat alkoivat ajautua konflikteihin. Omistaja päätti viedä koirat eläinlääkärille ja taustalta löytyi selittävä tekijä käyttäytymiselle. Noalta löytyi laajentunut eturauhanen. Vaiva saatiin hoidettua, mutta konfliktit jatkuivat. Oli tapahtunut kipuehdollistumista. Toisen koiran lähestyminen ja yllättävät liikkeet olivat muodostaneet mielikuvan koiralle siitä, että toinen koira aiheuttaa kipua. Koira luonnollisesti pyrkii karkottamaan kivun aiheuttajan. Vaikka kipua ei enää ollut, mielikuva oli syöpynyt mieleen hyvin vahvaksi. Koirat joutuivat elämään erillään portein rajatuissa tiloissa. Lenkkeily sujui onneksi ulkona ongelmitta, mutta sisätiloissa muistikuvat palautuivat Noan mieleen. Kasvattaja oli neuvonut omistajaa antamaan koirien ratkoa keskinäiset riitansa itse. Tästä vinkistä seurauksena oli eläinlääkäri keikka ja tikeillä haavojen paikkaus. Voitte arvata, että koiria ei missään nimessä jätetä itse selvittämään tällaisia tilanteita itse ja tämä vain pahensi tilannetta. Omistaja oli yhteydessä minuun ja kävimme tilanteen kokonaisvaltaisesti läpi.

Koulutus aloitettiin asteittain siedättämällä koiria toistensa läsnäoloon ja tarjoamalla miellyttäviä asioita toisen koiran lähestyessä ja läsnä ollessa. Koulutus etenikin, mutta kun päästiin siihen vaiheeseen, että portti poistettiin, tilanteet eskaloituivat taas. Kytkeminen sisätiloissa voimisti käytöstä ja kuonokopankaan avulla ei pystytty sujuvaan arkeen samoissa tiloissa. Tilanne oli kuormittava ja stressaava niin koirille itselleen kuin omistajallekin. Varsinkin vanhemmalle koiralle, joka oli täysin syytön koko asiaan ja pyrki välttämään konfliktit parhaansa mukaan. Koska mielleyhtymä oli yhdistynyt vain oman talouden toiseen koiraan, eikä käyttäytymistä esiintynyt muita koiria kohtaan, oli tilanne hyvinkin yksiselitteinen. Arki saman katon alla ei tulisi toimimaan kuin rajatusti. Tämä olisi tarkoittanut mahdollisesti vuosien mittaista systemaattista koulutusta ja konfliktien ennaltaehkäisyä. Tämä luonnollisesti heikentää koiran hyvinvointia, kun koira ei pääse elämään normaalia elämää seuraten ihmisten arkitouhuja. Koko ajan ilmassa oli tilanteen eskaloitumisen pelko, jos portti olisikin jäänyt auki tai koira hypännyt portin yli. Päädyimme yhdessä omistajan kanssa siihen lopputulokseen, että Noan olisi parempi lähteä uuteen kotiin. Uusi koti löytyikin melko nopeasti ja siellä koiralle oli tiedossa toinen koirakaveri. Toki asia jännitti, että tulevatko koirat keskenään toimeen ja yleistyykö mielleyhtymä muihin koiriin tai jopa uusiin omistajiin. Viime kuuleman mukaan kaikki on sujunut ongelmitta ja koira saa elää täysipainoista koiranelämää uudessa kodissa ilman huolta, että toinen koira voisi aiheuttaa sille kipua.

Tässä tapauksessa oli huomioitava kokonaisuus. Omistajat tekivät kaikkensa, että koirien välit olisi saatu korjattua ja yhteiselo toimimaan, mutta kaikkeen emme voi vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisimme. Koiran hyvinvointi asetettiin omien halujen ja toiveiden edelle ja nyt kaikki voivat hyvin. Onneksi kotiin jäi toinen koira, jonka ei tarvitse pelätä enää myöskään sitä, että toinen koira hyökkää yllättäen ilman syytä kimppuun.

Tess, 9v. Rescue

Tessin onneksi rescueyhdistys onnistui löytämään koiralle Suomesta hyvän ja rakastavan kodin. Suurin osa koiran historiasta on pimennossa, mutta koirasta näki, että se oli käynyt läpi hyvin rankan elämänkoulun. Koira kotiutui tänne viileään pohjolaan Espanjan auringon alta. Rescuekoiran kotiutuminen vie kauan aikaa. Jos täällä kotimaassa perheestä toiseen vaihtavalle koiralle kotiutuminen uuteen kotiin vie muutamista viikoista muutamiin kuukausiin, voidaan rescuekoirien kohdalla puhua kuukausista, jopa vuosista. Elämän muutokset erilaisten koiranpidollisten kulttuurien välillä ovat todella suuria. Omistaja onneksi tiesi mihin oli ryhtymässä, sillä hänellä on ollut aiemminkin rescuekoiria ja paljon kokemusta ja osaamista positiivisesta ja koiralähtöisestä koiran kouluttamisesta. Koira tutkittiin terveyden osalta ja sen koulutus aloitettiin kotiutumisen ohella koirantahtisesti.

Ongelmat ulkoilussa alkoivat kuitenkin todella nopeasti ilmenemään. Sisällä ja rauhallisissa ympäristöissä koira oli normaali ihana itsensä, mutta vilkkaammin liikennöidyillä aluilla koiran oli todella vaikea keskittyä ja lenkkeily oli stressaavaa niin koiralle kuin omistajallekin. Koira reagoi hyvin reaktiivisesti muihin ulkona liikkujiin, ja oireet alkoivat hyvin nopeasti koiran kotiuduttua. Koiralle annettiin aikaa sopeutua ja koulutusta harjoiteltiin niin arjessa kuin kouluttajienkin opastuksella. Koiran kanssa lenkkeiltiin paljon metsissä, sillä ympäristön ärsykkeet saivat koiran pois tolaltaan ja reagoimaan vahvasti, eikä palautumista lenkkien välillä päässyt muutoin tapahtumaan.

Omistaja otti minuun yhteyttä, kun koiran kanssa yhteistä taivalta oli tallattu 1,5 -vuotta. Koiran tilanne huomioitiin nyt kokonaisvaltaisesti. Myös lääkitys aloitettiin tukemaan koiran hyvinvointia. Tuloksia alkoikin syntymään ja koiran reaktiot ympäristössä olevia asioita kohtaan alkoivat hiipumaan. Koulutus saatiin hyvin alkuun, mutta reaktiot kuitenkin ulkona alkoivat pahenemaan taas. Yksilöllisistä tukitoimista, hyvinvointitekijöiden tarkastelusta ja koulutuksesta huolimatta käyttäytymiseen ei saatu pysyvää muutosta. Myös omistaja oli tässä kohtaa jo hyvin kuormittunut. Eikä ihme. Vaikka kuinka panostat ja teet kaikkesi koiran eteen, ei muutosta tapahdu. Ensi tilassa näin parhaimmaksi ehdottaa, että koira menee hetkeksi hoitoon, jotta omistaja voi levätä ja kerätä voimia koulutusta varten. Jos omistajan resurssit ja jaksaminen ovat nollissa, ei koulutus etene. Koira pääsikin hoitoon maalle, jossa ongelmat kaikkosivat. Koira palautui hoitojakson päätteeksi kotiin ja pian oireet alkoivat uudelleen. Tämä viittaa siis siihen, että ympäristö on koiralle liian kuormittava moninaisine aistiärsykkeineen. Tuimme koiraa sen kotiuduttua taas kaupunkiin monin tavoin ja aloitimme koulutusta taas vähitellen koirantahtisesti. Etenemistä tapahtui, mutta se oli kovin hidasta ja takapakkeja tuli yhtä usein kuin onnistumisia.

Koska koiran koko olemus oli rauhallisessa ympäristössä ollut täysin rento ja rauhallinen, pohdimme olisiko koiran hyvä muuttaa maaseudulle rauhalliseen ympäristöön pysyvästi ja vaihtaa kotia. Vaikka koiran ottamiseen onkin täysin sitouduttava, ei kaikkea voida muuttaa koiran ehdoilla toimivaksi kokonaisuudeksi. Omistajalla ei ollut mahdollisuutta ostaa taloa maalta, joten päädyimme toiseen hoito kokeilujaksoon maaseudun rauhassa. Koira oli muutaman alkupäivän jälkeen taas normaali oma itsensä. Hoitaja ihmettelikin, että miten koirassa voi olla tuollainen Jekyll & Hyde -puoli, sillä maalla ongelmista ei ollut tietoakaan. Hoitaja lähti käymään koiran kanssa kaupungissa vilkkaassa ympäristössä ja sieltä palatessaan ymmärsi hyvin, mitä omistaja tarkoitti. Koira selkeästi kuormittuu ympäristön ärsykkeistä ja pyrkii helpottamaan oloaan karkottamalla kaikki uhkaavat ja pelottavat asiat. Oli selvää, että kyseisen koiran paikka ei ollut vilkkaassa urbaanissa ympäristössä. Voidakseen hyvin, koira tarvitsi kodin, jossa ympäristö on koiralle riittävän rauhallinen. Niinpä päädyimme siihen, että koira muutti pysyvästi hoitopaikkaansa. Koirasta luopuminen koirarakkaalle ja koiriin perehtyneelle ihmiselle on todella kova paikka. Sitä ei tehdä omasta itsekkyydestä, vaan koiran etu edellä. Tess voi nyt paremmin kuin hyvin uudessa rauhallisessa maalaisympäristössä ja voi nauttia eläkepäiviä kuunnellen linnunlaulua, tarkkaillen metsäneläimiä ja maaseudun puuhia. Kaupungin vilske ja äänet olivat sille selkeästi liikaa.

Milloin on oikea aika luovuttaa?

Oikea aika on luovuttaa silloin, kun kaikki kortit on käännetty. Silloin, kun enää ei voida muuttaa mitään sellaista, jota koiran hyvinvointi, oppiminen ja toimiva arki edellyttäisivät. Tällöin on aika luovuttaa.

Ennen luopumista kannattaa kääntyä ammattiavun puoleen ja pyytää tarvittaessa useampia mielipiteitä oman päätöksensä tueksi. Eläinlääkärit, eläinalan ammattilaiset ja me kouluttajat olemme teidän koiranomistajien tukena myös niissä vaikeissa päätöksissä. Meiltä ei saa synninpäästöä omalle ratkaisulle, mutta tukea siihen onko kaikki tarvittava tehty ennen koirasta luopumispäätöstä.

Varaa aika Dogion käyttäytymisklinikkalle.