Koiran geneettiset erot

Niin yllättävältä kuin ehkä kuulostaa, hyvinkin erinäköisten koirarotujen geneettiset erot ovat käytännössä olemattomat. Tutkijoiden on lähes mahdotonta erottaa eri rodut pelkän DNA:n perusteella.

Ihminen on toinen eläinlaji, jonka rotujen geneettiset erot ovat pienempiä kuin päältä luulisi. Ihmisen ja simpanssin geneettinen ero on tosin suurempi kuin koiran ja sen lähilajien: suden, kojootin ja sakaalin.

Vaikka koirarodut ovat geneettisesti hyvin samanlaisia, niiden välillä on suuria eroja sekä ulkomuodossa että käyttäytymisessä. Suurin ero on geenien säätelyssä eli niissä geeneissä, jotka ohjaavat, missä tilanteessa tai elämänvaiheessa jotkin muut geenit käynnistyvät tai sammuvat. Esimerkiksi kallon kokoon (vrt. Chihuahua vs. Tanskandoggi) tai jalkojen pituuteen (vrt. mäyräkoirat vs. vinttikoirat) vaikuttavat geenit.

Vastasyntyneillä koiranpennuilla on rodusta riippumatta lähes täsmälleen sama ruumiinmuoto kuin suden-, sakaalin- ja kojootinpennuilla. Koirarotujen kokoerotkin ovat vastasyntyneillä suhteellisesti pienempiä kuin aikuisilla yksilöillä. Vaikka kaikkien koirien elimistöä ohjaavat samat geenit, jokaisesta geenistä ei ole olemassa täysin identtisiä versioita vaan vaihtoehtoja, joita sanotaan alleeleiksi. Esimerkiksi turkin väriä säätävät kaikilla koirilla samat geenit, mutta niiden alleelit tuottavat erilaisia pigmentin sävyjä ja määriä.

Erot luonteissa ja käyttäytymisessä: Koirarotujen luonne-erot johtuvat osittain siitä, että aivoissa erittyy eri määriä välittäjäaineita. Mm. dopamiinia erittyy enemmän koiraroduilla, jotka ovat luotu työskentelemään ihmisen kanssa esim. Bordercollie.

Eri rodut ovat perineet eri osia susi esi-isiensä synnynnäisestä käyttäytymisestä. Hyvä esimerkki tästä on metsästyskäyttäytyminen. Susilla ja muilla petoeläimillä on synnynnäinen toimintasarja metsästyskäyttäytymiseen.

– saaliin etsiminen ja havaitseminen – saaliin tuijottaminen ja vaaniminen – kiinni juokseminen, eli takaa-ajo/ saalistus – saaliiseen tarttuminen – tappopurenta – raatelu

Muun muassa monilla terriereillä ja vinttikoirilla on kyky viedä sarja loppuun asti. Jalostuksessa on suosittu noita yksilöitä, koska terriereitä on käytetty muun muassa rotanpyyntiin ja vinttikoiria metsästykseen.

Joidenkin rotujen jalostuksessa toimintasarjan tiettyjä osia on karsiutunut ja toiset ovat korostuneet. Mm. seisovilla lintukoirilla on korostunut tuijotus- ja vaanimisvaihe, mutta taipumus tappamiseen on koko lailla kadonnut. Noutajilla korostuu suuhun ottamisen tarve, mikä esiintyy usein tavaroiden kanniskelemisena. Paimenkoirille erityisesti perässä juokseminen tuottaa mielihyvää, mistä syystä ne saattavat herkästi jahdata esim. mopoja ja polkupyöriä. Laumanvartijakoirilla taas näitä metsästyskäyttäytymisen osia ei ole jäljellä juuri lainkaan.