DogMythbusters #4: Koira häpeää ja osoittaa mieltään

Palaat kotiin työpäivän jälkeen. Avaat oven ja oven takana paljastuu liuta revittyjä kirjeitä. Riisut kengät ja keräät revityt kirjeet mukaasi. Astut peremmälle ja huomaat, että sohvatyyny on revitty ja levitelty pitkin olohuoneen lattiaa. Myös roskapussi, jonka aamulla unohdit keittiöön, on revitty. Katseesi siirtyy koiraan, jonka tiedät olevan näiden tekojen takana. Koira heiluttaa häntäänsä, luimistaa korvansa ja painaa ruumiinsa matalaksi. Se ehkä lipoo huuliaan ja kääntää katsettaan poispäin sinusta.

Pystyykö koira inhimilliseen ajatteluun?

Moni omistaja tulkitsee koiran käytöksen häpeänä ja jopa rankaisevat sitä, koska uskovat koiran itse tietävän tehneensä väärin. Todellisuudessa koirat eivät kuitenkaan pysty tuntemaan häpeää, koska nykytiedon mukaan niiden ajattelukyky ja tietoisuuden taso eivät riitä ajattelemaan omaa toimintaansa toisen näkökulmasta. Toisten ihmisten ajatusten ajatteleminen on meille ihmisille hyvin luontaista. Eläimillä ei ole tutkimusten mukaan näin kehittynyttä ajattelukykyä, mitä moni koiranomistaja lemmikiltään usein odottaa. Älykkyys vaikuttaa siihen, kuinka monia erilaisia ja kuinka monimutkaisia tunteita eläin kokee, mutta sen älykkyys ei riitä kostonhalun, empatian tai syyllisyyden kokemiseen.

Onko koiralla tunteita?

Koiralla on sen sijaan edellytykset kokea tunteita. Koira tunteekin erilaisia perustunteita, kuten iloa, surua, pelkoa, aggressiota, leikkisyyttä, hoivaamisen tunnetta ja seksuaalista halua. Koirat oppivat myös tulkitsemaan muiden tunteita, kun se tarkkailee esimerkiksi ihmisen ruumiin liikkeitä ja eleitä. Koirat käyttävät ihmisen tunteiden tulkinnassa apuna myös hajuaistia. Tunteisiin liittyy hormonitoiminnan muutoksia: ihohuokosistamme leijailee tuoksuja, joihin tunnetila vaikuttaa. On siis totta, että koira haistaa mm. pelon.

Jos häpeä ei ole häpeää, niin mitä sitten?

Lepyttelyeleitä käyttävä koira tuntee häpeän sijaan pelkoa ja huolta, joka on yhden perustunteen, pelon lievempi muoto. Koirat ovat harjaantuneet lukemaan toisten tunteita, kuten kotiin saapuvan omistajan suuttumusta tai pettymystä. Koira ei kuitenkaan tiedä, miksi ihminen on vihainen. Sillä ei ole aavistustakaan, että omistajan harmilla on jotain tekemistä lattialla lojuvien postinriekaleiden kanssa. Ne eivät ymmärrä, että omistajan reaktio liittyy johonkin, mikä tapahtui monta tuntia sitten. Tälläisissä tilanteissa koiralla on taipumus esittää tiettyjä eleitä, kun sitä pelottaa ja usein omistaja luuleekin koiran osoittavan häpeää ja syyllisyyttä. Koirilla ei ole kuitenkaan kykyä ymmärtää ihmisen moraalisääntöjä tai suhtautumista tavaroihin.

Entäs mielenosoitus?

Samalla tavalla mielenosoitukseksi kuvitellut käytökset ovat koiran yritys helpottaa omaa oloaan. Esimerkiksi yksin jääminen on monille koirille vaikeaa. Pureskeleminen helpottaa koiran oloa rauhoittaen sitä. Tuhotut postit tai revityt sohvatyynyt ovatkin usein seurausta koiran yrityksistä lievittää omaa ahdistunutta oloaan. Yksinolo aiheuttaa myös stressiä, joka kiihdyttää aineenvaihduntaa ja voi laukaista koiran tekemään tarpeensa sisälle.

Kosto?

Kosto ja mielenosoitus ovat yrityksiä vaikuttaa toisen yksilön tunteisiin ja koostuvat abstrakteista ajatuksista. Tämän tyyppisten ajatusten ajatteleminen onnistuu vain, jos aivoissa on erittäin suuri otsalohko. Muilla eläimillä kuin ihmisellä ei ole sellaisia aivojen rakenteita, joilla pystyisi tämän tyyppiseen ajattelutapaan. Eläin oppii kokemuksista ja niiden tuottamista seuraamuksista. Se voi oppia myös, että tietty asia voi onnistua vain tietyissä olosuhteissa, kuten esimerkiksi ruuan varastaminen pöydältä onnistuu vain, jos huoneessa ei ole ihmisiä.

Tärkeintä on siis muistaa, että vaikka eläimen tunteet ovat sille merkittäviä, ei se välttämättä ymmärrä, mitä ihminen haluaa sen tekevän.

Lähteenä on käytetty biologi ja tietokirjailija Helena Telkänrannan teosta Millaista on olla eläin. Se onkin erinomaista lukemista niille, jotka haluavat oppia enemmän eläinten käyttäytymisestä ja siitä miten eläin kokee asioita.